Taman jutun kirjoitushetkella saatilanne on lyhyesti seuraava: Lampotila 20 C, tuuli lounaasta 31+ m/s, aaltojen korkeus 9-14 metria.  Nailla mennaan ennusteen mukaan pitkalle ensi yohon.

1116013.jpg

1116012.jpg

Mutta takaisin tarinaan. Paasimme siis Helsingista Lontoon kautta New Yorkiin vihdoin ja viimein. Yopyminen Lontoossa, ja aamulla lento New Yorkiin menivat jo sitten aikataulun mukaan. Jopa laukkumme loysivat perille. Hieman kummastusta heratti Yhdysvaltain paan tullimuodollisuuksien helppous. Boeing 747:n lahes perapenkista maahantulomuodollisuuksien selvittaminen alle tunnin ei nimittain viime vuosien kokemuksen perusteella oikein ole ollut taman maan juttuja. Lisaksi passin tarkastajan ollessa ystavallinen ja toivottaessa hyvaa lomaa, oli pakko tarkistaa passin leimasta etta mihinkas maahan sita saavuttiinkaan.

Saatila New Yorkissa oli hieman plussan puolella, ja puut ruskassa kuin Suomssa syyskyyn loppupuolella. Hotellille saavuttaessa huoneemme ei viela ollut valmis, joten "jouduimme" kuluttamaan kolmisen tuntia shoppailemalla Manhattanilla. Shoppailun paatteeksi syoty ruoka ja hotellihuoneessa otettu suihku varmistivat lopulta etta noutaja tuli illalla kuudelta.

Aamuyosta heratessa tuli kurkistettua ikkunasta ja saatua slaaki  -  Lunta! Note to ourselves - ei New Yorkin kaupunkilomaa joulukuussa. Lumipyry jatkui koko aamupaivan ja tiedotusvalineet hehkuttivat pahaa talvimyrskya. Takalaisille moinen ilmeisesti on 2.5 - 5 cm lunta ja pakkanen.

Satamaa kohden lahdimme hyvissa ajoin kello 11:30. Lipuissa sanottiin, etta paikalla ei kannata olla ennen kello 13:a ja matka Manhattanilta kestaa tunnin. No olisihan se kestanyt, ellei viimeiseen 3 mailiin olisi mennyt 2 tuntia. Taksikuski ei ollut moisesta oikein ihastunut - taisi menna muutama kyyti ohi meita kuskatessa.

Kaikkien naiden koettelemusten jalkeen laivaan siirtyminen sujuikin sitten heittamalla. noin 30 minuutissa oli matkalukut jatetty, checkin tehty ja turvatarkastus hoidettu ja pystyimme siirtymaan laivaan. Ensimmaisena vuorossa oli pakollinen turvaharjoitus, jossa kaytiin lahinna lapi pelastusliivien kaytto ja ohjeistus siita, mille evakuointiasemalle tarpeen vaatiessa tulisi siirtya. Laivassa kuulemma on kuitenkin niin hyvat vakaimet, etta yleensa merenkayntia ei edes huomaa.

1116007.jpg

Edit: Hakan huomio: tähän väliin muutama kuva ensimmäiseltä illalta:

1116008.jpg

1116009.jpg

Ensimmainen paivallinen oli ns. casual tilaisuus, eli riitti kunhan vaatteet oli paalla. Poytaseurueessamme oli noin 50 vuotias pari Britanniasta seka toista haamatkaansa yrittamassa ollut Tenneseelainen nuoripari. Briteilla juttu lensi ja muutenkin jutut kavivat hyvin heidan kanssaan yhteen. Jenkkiari tosiaan oli toisella yrityksellaan suorittaa haamatka. Ensimmainen yritys oli kariutunut siihen, etta heille oli lentoasemalla kerrottu etta ilman passia ei Puerto Ricoon ole asiaa. Illallisen jalkeen olikin sitten aika vetaytya nukkumaan.

Aamuyosta olikin sitten heratys siihen, etta maailma keinui. Kurkistus pihalla ihmetytti - eivathan nuo aallot nyt niin isot ole. Kello 10 kapteeni kertoi sitten hieman faktaa tilanteesta: aallot olivat silla hetkella 6-10 metria korkeat ja muutenkin olosuhteita kuvattiin termilla "very rough". Tarinan opetus risteilylle lahtijoille: hytti kannattaa sitten ottaa laivan puolesta valista. Myrskyssa nimittain laivan nokka ja perapaa heiluvat eniten. Onneksi norjalainen merikapteenimme Erik (voiko noilla spekseilla olla ammatiltaan muuta kuin merikapteeni :) tuntuu osaavan hommansa ja koko ajan etenemme vakaasti kohti bermudan kolmiota :)

Huomenna kelin sitten pitaisi olla parempi ja toivottavasti saadaan aurinkokin jo kurkistamaan. Illan ohjelmassa mahdollisesti Kapteenin illallinen. Taalta tahan.

PS. Tässä vähän paikallista lounaspöydän koristelua.

1116011.jpg