10.12.2007
9. päivä - St. Thomas

 

Neitsytsaaret

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

Paikalla

Aamulla saavuimme Jenkkien maaperälle (St. Thomas, US Virgin Islands). Tämän vuoksi laivaan nousi liuta Jenkkien viranomaisia ja jokaisen piti käydä ilmoittautumassa ennen maihinnousua. Aikaa koko laivan läpikäymiseen oli kaksi tuntia, mikä aluksi kuulosti täysin mahdottomalta. Muuta niinpä vaan homma sujui eikä jonotusaika ollut kuin muutaman minuutin. Saisi firma jos toinenkin käydä ottamassa tältä laivalta mallia siitä, miten palveluyritys toimii. Melkeinpä kaikki asiat sujuivat niin jouhevasti, että prosessit on kyllä hiottu kuntoon ja niitä todella käytetäänkin.

 

Unelmarantaa?

Olimme varanneet kolmen tunnin Magen's Bay Beach –retken. Myös Sally ja Roy olivat varanneet saman retken toisistamme tietämättä. Käytännössä matkoihin ja pariin näköalapysähdykseen meni tunnin verran ja ranta-aikaa oli siis tunnin verran. Saari näytti olevan yksi iso vuori, jonka yli ajeltiin toiselle rannalle. Näkymät huipulta olivat varsin huimat!

 

 

Ohut hiekkakaistale oikealla on Magens Bay Beach.

 

Magen's Bay Beachin kehuttiin saaneen joitain vuosia sitten maailman kauneimman rannan tittelin. Nyt kuulemma joku australialainen ranta on vienyt tämän tittelin, joten meille lupailtiin maailman toiseksi kauneinta rantaa. No, olihan siellä ihan kaunista, mutta ei nyt maailman toiseksi kauneinta. Huomasin illalla, että Discovery channelin Caribbean Cruises –opaskirjan kirjoittajakin tuota titteliä ihmetteli. Meidän nelihenkinen tiimimme ihmetteli sitä, että ranta oli maksullinen. Lisäksi rannan hiekkakaistale oli todella kapea ja vain osa halukkaista mahtui kaivamaan varpaansa hiekkaan.

 

 

Kaikesta huolimatta Magen's Bay Beach oli ihan kelvollinen ranta: vesi oli lämmintä ja hiekka sileää ja mukavaa jalan alla. Vedessä lilluessa maisema oli vallan mukava kun molemmin puolin vehreät rannat nousivat jyrkästi ylöspäin. Pieni trooppinen sadekaan ei haitannut, paitsi tietysti jenkkejä, jotka jo tietysti juoksivat äkkiä pois vedestä, etteivät vaan kastu. :)

 

 

Muutaman tunnin päästä saaren ainoa vaaleanpunainen taksiajoneuvo vei meidät takaisin satamaan. Kyyti oli parhaimmillaan todella hurjaa: toisella puolella ei ollut ovia eikä turvavöistä tietoakaan. Reunimmaiset saivat pitää tosissaan kiinni, että pysyivät kyydissä. Hurjinta oli se, että samanlaisilla vehkeillä kuskattiin myös lapsia kouluun. Euroopassa tuosta olisi syntynyt varmasti melkoinen haloo. 

 

Näkymää Charlotte Amelien kaupunkiin, taustalla meidänkin laiva.

 

St. Thomasin kadut olivat todella ruuhkaisia ja liikenne mateli eteenpäin. Eipä tarjoilijamme Bruno turhaan varoitellut, että laivan suuntaan kannattaa lähteä hyvissä ajoin tahmean liikenteen vuoksi. Laivasta myöhästymisestä kun ei ole kuin yksi etu: harva saa kameraansa sitä kuvaa, missä oma laiva lähtee satamasta. Myöhästyneiden pitää hankkiutua johonkin seuraavista satamista omalla kustannuksella, mutta kuulemma satamassa on yleensä innokkaita matkatoimistoihmisiä tarjoamassa matkoja eteenpäin. Enpä kyllä kuullut, että kenenkään meidän laivasta olisi tätä tarvinnut testata.

 

 

Huippujuttu

 

 

Vielä ennen auringonlaskua oli hetki aikaa käydä ajelemassa köysiradalla ja katsomassa Charlotte Amelieta ja lähisaaria toisesta suunnasta. Köysiradan lippu laivalta ostettuna maksoi $18. Paikan päältä ostettuna lippu olisi ollut dollarin kalliimpi. Maisemat olivat kyllä mukavat ja positiivista oli se, että ylhäällä oli erilaisia opastauluja, joissa kerrottiin mitä paikkoja näkyy. Ylhäällä oli myös kahvila, ravintola ja erilaisia turistiputiikkeja, joten palvelut olivat ihan kohdallaan.

 

 

Charlotte Amelie toisesta suunnasta.

 

 

Lahdella oli paljon purjeveneitä.

 

 

Nuoriso on jättänyt merkin itsestään.

 

Vielä ennen laivalle menoa käytiin muutamassa sataman putiikissa. Satamaan rakennettu kauppakeskittymä on kuulemma ihan uusi ja aiemmin ostoksille piti mennä Charlotte Amelien keskustaan muutaman mailin päähän. Valitettavasti putiikit menivät jo viideltä kiinni, vaikka laivamme oli satamassa kahdeksaan asti. Toisaalta päästiinpähän tarpeeksi ajoissa laivaan ja lepäilemään ennen illallista, joka jälleen oli täydellinen.